Prologi

Lumottujen tarina alkaa! Olen aika fiiliksissä, kun pääsen aloittelemaan uutta tarinaa! Ulkoasu ja kaikki on vielä vähän vaiheessa, mutta olen halunnut saada tämän ulos jo tosi pitkään. En valota tässä vaiheessa tämän enempää, (koska en taaskaan ole suunnitellut ihan loppuun asti) joten aika näyttää mitä tuleman pitää. Ensimmäisestä osasta en osaa luvata mitään, todennäköisesti tämänkin tarinan päivitystahti tule olemaan todella hidas. Tässä kuitenkin mielenkiintoa mahdollisesti herättelemään prologinpätkä.

Tervetuloa!

♦

♦

Olipa kerran suuri ja kaunis talo. Seinät olivat lumenvalkoiset ja kolme kerrosta kohosivat kohti taivaita kuin linnan tornit. Mahtavia ovia reunustivat ruusuköynnökset ja pihalla kasvihuoneessa kasvoi maailman kauneimpia kasveja.

Talo huokui onnea jokaista valkoisena hehkuvaa tiiltä myöten.

Talon asukkaat, Kuningas, Kuningatar ja pikkuinen Prinsessa, olivat mitä onnellisin pieni perhe. Kuningas rakasti vaimoaan ja tytärtään enemmän kuin mitään maan päällä.

Nuo kolme elivät onnellista elämäänsä, kunnes eräänä päivänä taivalle lipui tumma pilvi, joka jäi sinne ikuisiksi ajoiksi.

Kuningatar sairastui ja kuoli.

Murheen murtama Kuningas hukuttautui työhönsä, ja pieni Prinsessa oppi pitämään yksinäisyydestä.

Kuningas meni uudelleen naimisiin, vaikka sydämessään kaipasi yhä Kuningatarta. Äitipuolella oli ennestään poika, vain vähän Prinsessaa nuorempi.

Prinsessa arasteli heitä, kuten kaikkia muitakin ihmisiä, ja sulkeutui huoneeseensa leikkimään päivät pitkät yksinäisiä leikkejään.

Ei Prinsessa siitä huolimatta ollut onneton. Aina joskus hän teki kävelyretkiä metsään ja saattoi istahtaa puun juurelle moneksi tunniksi. Ja jos hän kuunteli oikein tarkasti, hän saattoi kuulla, miten kukat huokailivat hiljaa ja perhoset kuisikivat hänelle salaisuuksiaan.

♦